Kesäinen päivä Helsingissä taaperon kanssa

Kun isä ja kaksivuotias taapero saavat suunnitella oman päivän Helsingissä, kuuluu siihen ainakin kahvia, ”tuu tuu” sanovia laivoja sekä mansikoita.

Eilen meille sattui esikoisen kanssa sikäli harvinainen tilaisuus, että päivä oli ihan vapaa meidän kahden tekemisille. Vaimo oli nimittäin vauvan kanssa omalla menollaan, ja saimme pitää ihan oman isä-tytär -päivän. Viimeiset kuukaudet ovat olleet kotona sellaista matalalentoa, että tällainen rento päivä tuntui oikealta luksukselta. Tästä samasta syystä ei blogin puolellekaan ole paljoa ehtinyt naputella, kahvihifistelystä puhumattakaan. Toivottavasti tähän tarjoutuu tulevaisuudessa hiukan enemmän aikaa, kun lapset kasvavat. Vaikka kyllähän ne tietty tarvitsevat huomiota vanhempinakin.

Kysyin taaperolta aamulla, mitä hän tahtoisi nähdä meidän retkipäivänä. Vastaus oli nopea; ”tuu tuu” laivoja! Tyttö rakastaa katsella kaikkea vedessä liikkuvaa, veneitä ja laivoja, ja leikkiä veden äärellä. Itse toivoin päivältä visiittiä jossain hyvässä kahvilassa. Hyvät eväät ja mansikat olivatkin molempien yhteinen toive.

Aamulla pienet leikit pian kolme kuukautta täyttävän pikkusiskon kanssa ja reppuun piknikalusta sekä eväät.

Ilma oli kesäiselle kaupunkiretkelle mitä parhain. Keskustan paahtava hellekään ei haitannut meren rannan viilentävässä tuulessa. Pysähdyimme matkalla rantaan cappuccinon mittaiselle tauolle yhteen suosikkipaikoistani, eli Kaffa Roasteryyn Pursimiehenkadulle. Kahvi oli jälleen juuri niin hyvää kuin vain olla voi, ja matka piknikille jatkui hymyssä suin. Tämä on muuten vahvan suosituksen arvoinen kahvipaikka, mikäli tuolla Punavuoren alueella sattuu liikkumaan.

Eiran rannasta löytyi mukava eväspaikka, josta sattui vielä näkymään paljon ohi lipuvia veneitä. Tuu tuu kuului tytön suusta aika monta kertaa!

Kesän ekat kotimaiset mansikat!

Aina ei tarvitse lähteä kauhean pitkälle tai suunnitellulle reissulle, jotta päivä olisi onnistunut. Ehkä samaa ajatusta voisi koittaa pitää mielessä tämän bloginkin kanssa. Mielessä on usein ollut hienoja juttuja joista kirjoittaa, mutta aikaa ei mukamas koskaan löydy. Täytyisi opetella kirjoittamaan niistä pienistäkin arjen mukavista hetkistä.

Muutama laiva jäi vielä ensi kertaan, kun pieni retkeilijä väsähti rattaisiin. Ensi kertaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s